Laboratoriohoitaja- ja sairaanhoitajakoulutuksen antamat valmiudet kliinisen mikrobiologian näytteenottoon

Tutkimuksen tavoitteena on ollut kuvata pian valmistuvien sairaanhoitaja- ja laboratoriohoitajaopiskelijoiden teoreettista työnhallintaa kliinisen mikrobiologian alaan kuuluvien potilasnäytteiden ottamisessa. Tutkimuksessa haluttiin selvittää, miten peruskoulutus ja työelämän harjoittelujaksot ovat vaikuttaneet näytteenottovalmiuksien syntymiseen sekä minkälainen käsitys valmistuvilla hoitajilla on omista mikrobiologisista näytteenottotaidoistaan. Syy tutkimuksen tekemiseen oli tarve arvioida ammatillisen koulutuksen tuloksellisuutta sekä hakea mikrobiologian opetusalueelta tutkimustietoa opetuksen kehittämiseen ja sisältöjen suuntaamiseen. Tutkimukseen osallistui 21 laboratoriohoitajaopiskelijaa ja 27 sairaanhoitajaopiskelijaa. Opiskelijat olivat viimeiseltä lukukaudelta ja valmistuivat keväällä 1998. Tiedonkeruumenetelmänä oli kyselylomake, jonka alkuosa koostui neljästä mikrobiologisesta näytteenottotilanteesta. Opiskelija vastasi toimintatapansa kertoen ja perustellen, miten hän ottaisi näytteet näissä tilanteissa. Vastaukset ryhmiteltiin käyttäen luokitteluun mukaeltua Solo-taksonomiaa. Koulutusta ja opiskelijan käsityksiä kartoittavat kysymykset olivat joko puolistrukturoituja tai avoimia. Laboratoriohoitajaopiskelijoiden tiedollinen työnhallinta sijoittuu tulosten perusteella tyydyttävän ja hyvän välimaastoon. Sairaanhoitajaopiskelijoiden tietotaso oli heikko ja osin hyvin heikko. Laboratoriohoitajaopiskelijat arvioivat koulutuksen antamia mikrobiologisen näytteenoton valmiuksia pääasiassa hyviksi tai tyydyttäviksi; sairaanhoitajaopiskelijat pitivät opetuksesta saamiaan valmiuksia heikkoina. Näytteenoton arvostusta pidettiin kaiken kaikkiaan matalana, ja tietoa laadukkaasta näytteenotosta arvioitiin puuttuvan työelämässä laajasti. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, ettei valmistuvilla sairaanhoitajilla ole tiedollisia ja taidollisia valmiuksia suoriutua edes perusnäytteenotosta niin, että saatu näyte edustaisi laadukkaasti potilaan tilaa näytteenottohetkellä. Näytteenotto on koko laboratoriotyön prosessin kriittisin vaihe. Jos näyte on otettu, säilytetty tai kuljetettu väärin, paraskaan analyysitekniikka ei pysty tuottamaan siitä potilaan hoitoa oikeaan suuntaan ohjaavaa tulosta. Kaikkien laboratorionäytteiden oton siirtäminen laboratoriohoitajille ja runsaan lisäkoulutuksen anto tälle ammattiryhmälle voisi tuottaa parannuksen vallitsevaan tilanteeseen. Avainsanat: ammattitaito, osaaminen, ammatillinen koulutus, kliinisen mikrobiologian näytteenotto, tiedollinen työnhallinta Keywords: occupational skills, competence, vocational education, collecting of specimen in clinical microbiology, conceptual mastery of work

Kansanterveysongelman synty : Tuberkuloosi ja terveyden hallinta Suomessa ennen toista maailmansotaa

The study focuses on the emergence of tuberculosis as a public health problem and the development of the various methods to counteract it in Finland before the introduction of efficient methods of treatment in the 1940s and 50s. It covers a time period from year 1882 when the tuberculosis bacterium was identified to the 1930s when the early formation of tuberculosis work became established in Finland. During this time there occurred important changes in medicine, public health thinking and methods of personal health care that have been referred to as the bacteriological revolution. The study places tuberculosis prevention in this context and shows how the tuberculosis problem affected the government of health on all these three dimensions. The study is based on foucauldian analytics of government, which is supplemented with perspectives from contemporary science and technology studies. In addition, it utilises a broad array of work in medical history. The central research materials consist of medical journals, official programs and documents on tuberculosis policy, and health education texts. The general conclusions of the study are twofold. Firstly, the ensemble of tuberculosis work was formed from historically diverse and often conflicting elements. The identification of the pathogen was only the first step in the establishment of tuberculosis as a major public health problem. Important were also the attention of the science of hygiene and statistical reasoning that dominated public health thinking in the late 19th century. Furthermore, the adoption of the bacteriological tuberculosis doctrine in medicine, public health work and health education was profoundly influenced by previous understanding of the nature of the illness, of medical work, of the prevention of contagious diseases, and of personal health care. Also the two central institutions of tuberculosis work, sanatorium and dispensary, have heterogeneous origins and multifarious functions. Secondly, bacteriology represented in this study by tuberculosis remodelled medical knowledge and practices, the targets and methods of public health policy, and the doctrine of personal health care. Tuberculosis provided a strong argument for specific causes (if not cures) as well as laboratory methods in medicine. Tuberculosis prevention contributed substantially to the development whereby a comprehensive responsibility for the health of the population and public health work was added to the agenda of the state. Health advice on tuberculosis and other contagious diseases used dangerous bacteria to motivate personal health care and redefined it as protecting oneself from the attacks of external pathogens and strengthening oneself against their effects. Thus, tuberculosis work is one important root for the contemporary public concern for the health of the population and the imperative of personal health care.